tiistai 30. tammikuuta 2018

Kalliolle, kukkulle rakennan minä majani



Alkuvuoteen on mahtunut kaikenlaista 'tärkeämpää' tekemistä, ja ensimmäistä kunnon retkipäivää venytettiin tällä kertaa ihan tammikuun loppuun. Tässä välissä ehti jo turtua vesisateessa ja loskassa tarpomiseen, mutta kummasti sitä vaan sunnuntaina pakattiin reppuja ja puettiin säänkestävää varustetta niskaan, vaikka taivaalta tuli jotain lumen, rännän ja veden yhdistelmää. Retkipäivä!

Facebook kertoi eilen minun ja mieheni vierailleen yhdessä jo yhteensä neljässäkymmenessä eri kohteessa. Toki näistä ainakin puolet on merkintöjä kaupunkeihin, ravintoloihin ja elokuvateattereihin, mutta monet myös luontokohteisiin ja retkipoluille. Ja onhan se nyt ihan mukava luku, noin viidessä vuodessa 40 eri paikkaa. Ei huono!











Sohjoisia ja paikoin liukkaita metsäpolkuja miehen jäljessä kulkiessani pohdin, kuinka onnellinen olen siitä, että tuo mies lähtee kanssani retkeilemään - useimmiten vielä pakottamatta! Toki siitäkin, ettei hän myöskään ole luonnossa ihan kädetön, vaan osaa suunnistaa, arvioida reittejä ja pohjia, tuntee kasveja sekä saa tuletkin syttymään käyttämättä koko puuvarastoa ja viittä sanomalehteä.

Minä nautin siitä, kun saan kaivaa repusta retkikirveen ja sytyttää nuotion muutamalla hassulla halolla - mutta toisaalta myös siitä, että joku muu tekee sen välillä. Nykyään tehtävänjakomme onkin usein se, että mies sytyttää neljän klapin notskin sekä pitää tulta yllä sillä aikaa kun minä valmistelen grillattavat ja muut eväät. Ja siinä sivussa on aina aikaa hörppiä kuksallinen mustaa kahvia.








Tällä kertaa kävimme ensimmäistä kertaa tutustumassa Vaarniemen näköalatorniin ja sen lähiympäristöön. Ennen eväiden kimppuun käymistä, saimme kulumaan pari tuntia polkuihin tutustuen. Mennessä parkkipaikka  oli täynnä autoja, mutta yllättävän rauhassa ylhäällä sai kuitenkin kulkea! Suurin osa tuntui tulleen vain grillaamaan sekä viettämään luontohetkeä lasten kanssa.

Selkeämmällä säällä tornista olisi varmasti nähnyt jopa kotitalollemme asti, mutta tällä kertaa keli oli niin lumisateen sumentama, ettei maisemista päässyt kovin laaja-alaisesti nauttimaan. Jotain todella kaunista tuollaisissa usvaisemmissakin päivissä on, unenomaista rauhantuntua.

Joko retkeilyvuosi on korkattu?

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Sweetie - vanha juttu vai uusi tuttavuus?







Sitrukset ovat nyt parhaimmillaan, ja sesonki kannattaakin hyödyntää ottamalla kaikki mahdolliset vitamiinit talteen. Vuosi sitten tutustuin ihan uuteen hedelmään, kun marketin hyllyillä tuli vastaan sweetie. Hedelmä on greipin ja pomelon risteytys, joka ulkonäöltään muistuttaa paljolti greippiä ollen kuitenkin makeampi.

Testasin sweetietä ensin ihan sellaisenaan kuorittuna ja paloiteltuna, mutta minun makuuni hedelmän valkoiset kalvot ovat liian kitkerät. Itse hedelmäliha on kuitenkin ihanaa, raikkaan makeaa, joten en luovuttanut siihen. Helpointa hedelmä on syödä halkaisemalla se ja lusikoimalla pelkkä hedelmäliha puolikkaista. Toki jokaisen lohkon voi halutessaan myös kuoria kalvoista erikseen, jos malttaa näperrellä!

Oma uusi lempparini on puristaa sweetie mehuksi appelsiinien tai mandariinien kera! Käytän sitkeästi tuollaista "vanhanaikaista" käsikäyttöistä sitruspuserrinta, jolla mehun tekee todella nopeasti. Yleensä puristan kerrallaan yhden sweetien ja kaksi appelsiinia. Mehun sivutuotteena syntyvää hedelmälihamössöä ei myöskään kannata laittaa pois - se sopii mainiosti rahkan joukkoon tai puuron päälle! Tästä saat nopean terveyspommin aamupalalle tai välipalaksi!

Oletko jo tutustunut sweetieihin?

PS. Olettehan muistaneet äänestää? Vielä tänään ehtii vaikuttamaan!

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Talvi(päivä) saapui Turkuun!







 LUMIKAAOS! TALVI YLLÄTTI AUTOILIJAT! KULKEEKO VR?


KYLLÄ EN ASTU JALALLANIKAAN ULOS! HYI LUNTA!


Turussa on jo hetken aikaa saatu nauttia talvisemmista maisemista, mutta tänäänpä sitä itseään vasta on ollutkin! Aamulla ikkunan takana odotteli lumipyrystä harmaa, jouluinen maisema. Jodelin nopea selaaminen kissa kainalossa teki selväksi, että lunta on tullut - ja paljon.

Niin minun kuin varmaan monen muunkin ensimmäinen ajatus verhojen raottamisen jälkeen oli: jes, vapaapäivä! Erottaudun kuitenkin joukosta sillä, että minä en riemuinnut kotoa poistumattomuudesta vaan siitä, että pääsee valoisaan aikaan lenkille lumihankeen.







Fiilistelin lähes tasan vuosi sitten myös blogissa talven ihmemaata. Tuolloin lunta ei ollut ihan näissä määrin, mutta kaunista oli silloinkin. Ja allekirjoitan edelleen sen, kuinka luminen maisema saa minut huomattavasti energisemmäksi kuin ankean harmaa tai synkeän musta. En liene ainoa.

Uuden talvitakin löytyminen osui todella onnistuneeseen kohtaan. Minulla ei ole ollut kunnon talvitakkia VUOSIIN, ja nyt sellainen löytyi yhtäkkiä muutamalla kympillä henkkamaukasta. Ei ehkä se eettisin, laadukkain tai kestävin valinta, mutta tässä kohtaa en jäänyt jahkailemaan ja epäröimään. Tarvitsin takin, ja kun sellainen todella huokeaan hintaan tupsahti eteeni, en voinut jättää sitä ostamatta. 

Hieman kauhulla odotan, millainen keli on huomenna. Toivoisin edes osan tästä lumesta säilyvän vielä, mutta ans kattoo. Tykkäätkö sä lumesta, vai houkuttiko sisätilat tänään enemmän?




perjantai 19. tammikuuta 2018

Kaunein kirppislöytö pitkään aikaan



Muutama päivä sitten, keskiviikkona, miehellä oli aamuvuoro ja päätimme hyödyntää iltapäivän käymällä ensin luovuttamassa verta ja sen jälkeen pienellä kirpputorikierroksella. Kaipailin Riihimäen lasin kannellisia purkkeja, mutta tällä kertaa ne muutamat ainoat vastaan tulleet olivat niin hurjissa hinnoissa, että jäivät hyllyille. Joku aika sitten purkkeja oli tarjolla suuret määrät edukkaaseen hintaan, mutta ne ovat ilmeisesti jo löytäneet ostajansa. 

Tyhjin käsin ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, kun mies käytännössä ylipuhui minut ja hankimme aivan älyttömän kauniin vanhan puhelinpenkin. Ihastuimme penkkiin kumpikin ensinäkemältä, mutta itse hieman epäröin sen sijoituspaikkaa kotonamme. Onneksi mies kuitenkin piti päänsä, ja todella huokeaan 25 euron hintaan penkki kannettiin autoon. Suurin osa kalusteistamme on vanhoja, ja sisustus muutenkin hieman mummolamainen, joten tämä kaunis penkki otti kyllä heti paikkansa traakkipuun rinnalla.






Ja jos me ihastuimme tähän heti, niin sama kävi kissallemme. Helmi otti puhelinpenkin käytännössä heti omakseen ja onkin useamman kerran jo ehtinyt vetäistä päivätirsat tuossa. Tyyppi kävi muuten tänään rokotuksella ja etukäteen hieman jännitin, kuinka matka ja eläinlääkärikäynti sujuu. Kantokoppaan meneminen oli pienen taistelun takana, mutta muuten koko toimitus meni oikein mallikkaasti! Takaisin kotiin päästyämme uni maistui, mutta jo muutaman tunnin jälkeen leikittiin normaaliin malliin.

Kiinnostavatko tällaiset sisustukseen liittyvät postaukset? Kovin montaa postausta aiheesta ei toki kaksiostamme riitä jaettavaksi, mutta mikäli kiinnostusta löytyy, voisin tehdä tämänkaltaisia muutaman jatkossakin. Blogin suhteen on nyt muutenkin menossa hieman tällainen etsikkoaika ja postaukset ovat viime aikoina olleet vähän "sieltä sun täältä". Kuulisin mielelläni, jos teillä on mielessä jotain aiheita, joista toivoisitte kirjoittavani, tai mikä on sellainen aihealue, joka ei kiinnosta/kiinnostaa eniten.

Ihanaa viikonloppua, antakaa itsellenne lupa syödä jotain hyvää tai hemmotelkaa itseänne muuten!

Kyseinen puhelinpenkki muuten löytyi Mimmin kirppikseltä,
joka sijaitsee Turussa osoitteessa Kaurakatu 44.
Jos kirppikset kiinnostaa, niin vahva suositus tälle!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Helpot suklaahippukeksit



Minulla on yleensä aina niin sanottua vierasvaraa pakkasessa, jos joku tulee kahvittelemaan. Toisinaan on kuitenkin kiva myös leipoa jotain helppoa ja nopeaa kahvipöytään ihan tuoreeltaan. Olemme miehen kanssa päättäneet olla ainakin tammikuun syömättä makeita tai suolaisia herkkuja, mutta kahvihetket vierailijoiden kanssa sallitaan.

Kissan myötä meillä onkin ovi käynyt tavallista tiheämpään. Sunnuntaina teki mieli leipoa jotain, ja päädyinkin suklaakekseihin. Pikainen googletus ja ei kun kauppaan!




SUKLAAHIPPUKEKSIT

175 g voita
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl fariinisokeria
1 ½ tl vaniljasokeria
1 kananmuna
5 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 levy taloussuklaata


Sulata voi kattilassa. Sekoita joukkoon sokerit ja kananmuna.

Yhdistä kuivat aineet ja sekoita jauhoseos taikinaan muutamassa erässä.
Lisää lopuksi veitsellä pienemmäksi rouhittu taloussuklaa.

Annostele taikina kahden lusikan avulla nokareiksi pellille leivinpaperin päälle,
jätä leviämisvaraa. Voit hieman litistää keksejä jo valmiiksi käsin.

Paista 200 asteessa noin kymmenen minuuttia.




Itse tykästyin näihin kekseihin kovasti! Todella helppoja tehdä ja ihanan makuisia. Ulkonäössä on vielä ehkä hieman petraamisen varaa - juhlatarjoiluihin suosittelenkin ehdottomasti noita valmiita suklaahippuja tai -nappeja, joita alkuperäisessä ohjeessa on käytetty. Kokeiluun menee varmasti myös kaakaojauheen lisääminen taikinaan ja suklaan vaihtaminen valkosuklaaseen!

Nämä keksit ovat melko makeita, joten kovin isoja en itse suosittele tekemään - etenkin jos tarjolla on muutakin. Meneekö testilistalle?


*Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjani saatu PS-Kustannukselta.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Perheenlisäystä




Kerroin tässä postauksessa toivovani vuodelta 2018 kissan. Postauksen julkaisusta on alle kaksi viikkoa, enkä silloin vielä tiennyt, kuinka nopeasti toiveeni ja pitkäaikainen haaveeni täyttyisikään. Tasan viikko postauksen julkaisun jälkeen, viime sunnuntaina, heräsin täynnä odotusta sekä jännitystä ja menin illalla nukkumaan kissanomistajana.

Norjalaisen metsäkissan ja maatiaisen sekoitus, neljä ja puolivuotias tyttökissa tuli meille nopealla aikataululla kodinvaihtajana. Haimme hänet parin päivän sähköpostinvaihdon jälkeen suoraan edellisestä kodistaan ja matkasimme hymy huulilla kissa kainalossa takaisin Turkuun.

Äärimmäisen kiltti, luottavainen, pörheäkarvainen ja juttelevainen tyttö kotiutui nopeammin kuin olisin ikinä uskonut. Jo ensimmäisenä yönä se nukkui sänkymme jalkopäässä - ja on nukkunut joka yö sen jälkeen. Ruoka maistuu, leikitkin ovat alkaneet parin viime päivän aikana muuttua vapautuneemmiksi ja tänään karvapallero nukkui ensimmäistä kertaa sylissä. Tänään meillä kävi myös ensimmäiset vieraat, äitini ja tätini. Vierailun ajan piti piilotella sohvan ja seinän välissä, mutta heti sen jälkeen kaikki oli taas okei. Vieraat eivät vieneetkään mukanaan, eikä tutustumaan ollut pakko tulla, kun vielä vähän pelottaa.

Tästä vuodesta ei voi tulla kuin parempi, valoisampi ja ihanampi!
 
Niin ja tämä täytyy vielä mainita - miehellä on allergia, mutta emme ikinä olisi edes harkinneet kissan ottamista, mikäli allergia ei olisi kurissa. En todellakaan suosittele mitään eläintä allergiakotiin, jos allergikko saa ko. eläimestä voimakkaita oireita. Aloittaessamme seurustelun allergialääkkeet olivat käytössä etenkin kissakodeissa, mutta vuosien aikana siedätyshoito on tehonnut. Kissa on meidän molempien yhteinen, ja kummankin osalta yhtä haluttu sekä toivottu perheenjäsen. Toivon todella, että saamme olla kissan viimeiset omistajat - niin kauan kuin asia on minusta kiinni, ei sen tarvitse meidän luotamme muuttaa. Että olkaahan huoleti, olen kuullut, että pientä ihmetystä on ollut ilmassa!

tiistai 9. tammikuuta 2018

Musiikki mukana kaikessa - sisältää alekoodin Sudio Swedenille

Yhteistyössä Sudio Sweden



Musiikki on arjessani suuressa roolissa. Radio, levyt tai Spotify-listat soivat taustalla niin lukiessa, siivotessa, kokatessa kuin blogatessakin. Mies myös tekee biisejä, harjoittelee ja toisinaan äänittää kotona, joten kuulokkeet ovat tarpeen kotioloissakin. Viimeiset pari vuotta minua ovat palvelleet parinkympin nappikuulokkeet maksimarketista, ja olenkin ollut niihin hyvin tyytyväinen. Kunnes.

Sain mahdollisuuden testata Sudion kuulokkeita. Ruotsalaisen Sudion tuotteet ovat kauniita ja ajattomasti muotoiltuja. Vaikka kuulokkeita tuotetaankin osin koneellisesti, luottaa Sudio ihmissilmään, ja valitsee tuotantoprosessin monissa osin käsintehdyt yksityiskohdat. Tuotteiden värivalikoima on hillitty, ja jokaiselle löytyy varmasti miellyttävä. Perusvarmojen mustan ja valkoisen rinnalle on tuotu esimerkiksi tummansinistä ja pastellista vaaleanpunaista. 






Itse käytän kuulokkeita ajallisesti eniten kodin ulkopuolella. Työmatkoilla, bussissa istuessa ja lenkillä. Koska en voi sietää ääriään myöten täynnä olevaa laukkua, on minulle optimaalisinta, että samat kuulokkeet ajavat asiansa joka tilanteessa. Pieni koko on myös aina plussaa.

Sain yhteistyön merkeissä Sudiolta erityisesti urheiluun suunnitellut kauniit, valkoiset TRE-kuulokkeet. TRE on in-ear malli, jossa on paikallaan pysyvyyttä tukevat siivekkeet. Paketin mukana tulee kolmet eri kokoiset siivekkeet, joista voi valita itselleen miellyttävimmän tuntuiset. Bluetooth 4.1-tekniikkaa käyttävät kuulokkeet lataat pikana kymmenessä minuutissa ja täyteen kahdessa tunnissa. Täydellä akulla aktiivista kuunteluaikaa on yhdeksän tuntia. 

Olen ehtinyt testailemaan kuulokkeita nyt kolmisen viikkoa, ja ihastunut niihin aivan täysin. Parasta näissä on langattomuus, mutta vahvana kakkosena tulee äänenlaatu. En tiedä, täyttävätkö nämä vaativimpien musahifistelijöiden laatuvaatimuksia, mutta ennen näitä käyttämiini kuulokkeisiin verraten parannus laadussa on huikea. Lisäksi muotoilu saa minulta täyden kympin - kuulokkeet pysyvät siivekkeiden ansiosta paikoillaan juostessa, hyppiessä ja rappustreenissä ilman, että niitä täytyy kertaakaan korjata. Lisäksi TRE-kuulokkeet kestävät kosteutta ja hikeä.





TRE-kuulokkeiden pakkaus sisältää itse kuulokkeiden lisäksi 3 paria siivekkeitä, ohjekirjan sekä takuukortin, kätevän nahkakotelon, metalliliittimen ja latausjohdon. Lisäksi kun tilaat nämä kuulokkeet nyt tammikuussa, saat mukaan tuollaisen kuvissakin näkyvän puhelinkotelon - täysin ilmaiseksi! Kotelon avulla puhelin kulkee lenkillä mukana kätevästi käsivarressa. Etenkin kesäaikaan lenkkivaatteet ovat usein sen verran kevyitä, ettei puhelimelle ole taskua.

Minä annan näille kuulokkeille lämpimät suositukset niin muotoilun, käytännöllisyyden, toimivuuden kuin äänenlaadunkin suhteen. Nappaa käyttöösi tuosta alta alennuskoodi - harkitsen itsekin tilaavani vielä kotikäyttöön Regentit. Hurjan kauniit nekin!


ALEKOODI

Toistaiseksi voimassa olevalla koodilla onni15 saat nyt 15% alennuksen
koko valikoimasta sekä ilmaisen pikatoimituksen Suomeen.

Olisiko tässä hyvä käyttökohde joululahjarahoille?
*Kuulokkeet saatu

perjantai 5. tammikuuta 2018

It can't rain all the time



Olen saanut edellisen postauksen arvontaan aivan ihania kommentteja sekä sähköpostiosallistumisia. Toivon todella, että päämääränne, haaveenne, toiveenne, ajatuksenne alkaneen vuoden suhteen käyvät toteen! Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjojen arvonta on voimassa vielä tämän viikon loppuun, käyhän osallistumassa, ellet ole sitä vielä tehnyt! Muutama on jo kertonut hankkineensa tai hankkivansa kirjan itselleen joka tapauksessa, ja voin kyllä todella lämmöllä sitä suositella. 

Avasinkin edellisessä postauksessa jo omia toiveitani vuoden 2018 suhteen. Isoja toiveita on myös ulkoilun ja etenkin retkeilyn suhteen. Suurin toiveeni on tänä vuonna viimein olla ulkona yön yli - mielellään niin että nukkumaankin pääsee mukavasti. Kaikki vinkit ovat tervetulleita, niin käytännön vinkeistä suositeltaviin paikkoihinkin! Mitään supervaellusta ei todellakaan olla suunnittelemassa, vaan lähinnä alkajaisiksi jokin lyhyen etäisyyden helppo kohde, tähdäten ainoastaan onnistuneeseen kokemukseen yöpymisestä.




Postauksen otsikko viittaa fiiliksiin viime vuoden lopusta sekä tämän alusta. Ei se VOI sataa aina. Nyt todellakin tuntuu siltä, mutta ehkä joskus vielä on poutaa? Viime aikojen ulkoilut ovat rajoittuneet niihin tuttuihin lenkkipolkuihin kodin lähistöllä, sen pidemmälle ei ole huvittanut lähteä. Poutapäivät eivät ikinä ole osuneet niihin kohtiin, kun olisi vapaata ja auto käytössä.

Luotan vakaasti siihen, että pari kuukautta eteenpäin Keski-Suomessa on hyvä keli. Suuntaamme silloin muutamaksi päiväksi sinne lomailemaan, ja kelien salliessa olisi tarkoitus käydä samalla vähän retkeilemässä. Nyt tervetulleita olisivatkin kaikki vinkit retkeilykohteista noin 100 kilometrin säteellä Jämsästä. Kansallispuistoja olen siitä lähistöltä jo hieman tutkaillut, mutta etenkin jos löytyy vinkkejä jostain spesifimmeistä kohteista tai luonnon nähtävyyksistä, niin kuulisin mielelläni!

Kuinka teidän 2018 on ulkoilujen osalta lähtenyt käyntiin? Tympiikö sade, vai kestävätkö pää ja kamppeet nämä kelit?