tiistai 3. tammikuuta 2017

Talven ihmemaa



Kirjoitin jo aiemmin siitä, kuinka olen talvi-ihminen - tai lumi-ihminen. Nyt kun sää on ollut synkeän mustaa jo pidemmän aikaa, lumen tultua huomaan sen taas. Energiaa on aivan eri tavalla eikä valoisaan aikaan malttaisi olla sisällä.

Minun piti tänään lähteä kävelylle katsomaan Kaistarniemen Taidekappelia, mutta reilun tunnin mittaiseksi aikomani lenkki venähti lopulta melkein kolmeen tuntiin. Taidekappelilla kävin toki, mutta tutkailin uusia seutuja hieman muutenkin. Ihan koko aikaa en oikeastaan edes tiennyt, mihin jokainen kulkemani kävelytie johtaisi, mutta takaisin ei tarvinnut kääntyä kertaakaan.









Tällä kertaa pysyttelin kävelyteillä, mutta matkan varrelta tuli bongattua muutamia metsissä kulkevia ulkoilureittejä. Keskustassa asuessa lenkit kävivät nopeasti yksitoikkoisiksi, mutta uskoisin täällä löytyvän ihmeteltävää pitkiksi ajoiksi vuodenaikojen mukaan vaihtuvan luonnon myötä.

Sain ohikulkeneelta koiranulkoiluttajalta myös vinkin pienestä metsäkaistaleesta, jossa alkukeväästä kukkivat pähkinäpensaat! Taisin siinä hämmennyksessä unohtaa kiittää tätä mukavaa rouvaa, mutta ehkä kiitokset löytävät perille tätä kautta. 








Pitkäksi venähtänyt lenkkini päättyi sillan alle - kirjaimellisesti. Viimeisin sattumanvaraisesti valitsemani kävelytie vei Hirvensalon sillan alle saaren puoleiseen päähän. Jos maisemat ovat sillan päältä hienot, ovat ne sitä myös alapuolelta.

Tämän uuden kodin parhaimpia puolia on kyllä tuo sauna. Reippailun jälkeen maistui hyvä ruoka, lämmin sauna, sekä omaa aikaa koko ilta. Mies kotiutuu töistä ennen kymmentä ja taidankin kohta laittaa lettutaikinan valmiiksi jääkaappiin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti