Harmaa retkeilypäivä

Melkein viikko sitten läksin kaveripariskunnan matkassa luontoretkeilemään. Ensimmäinen kohteemme oli minulle jo hyvinkin tuttu Savojärven kierros Kurjenrahkan kansallispuistossa. Keli tosiaan oli melkoisen harmaa, joten maisemat eivät tällä kertaa olleet aivan parhaimmillaan.

Suomaisema ja aina kuitenkin kaunis Savojärven alue ovat joka tapauksessa mainio retkikohde säästä riippumatta. Keliolosuhteet noin muuten olivat oikein hyvät, liukasta ei ollut juuri missään kohdin, ja pitkoksetkin olivat hyvässä kunnossa. Talven aikana tuskin tulee enää Savojärvelle lähdettyä, mutta eiköhän keväämmällä täydy taas pistäytyä nuuhkimassa heräävää suota!

Parin tunnin kävelyn ja grillaushetken jälkeen matkasimme Liedon Nautelankoskelle, joka ei sekään tähän aikaan vuodesta ihan pääse oikeuksiinsa. Miljöö miellyttää kyllä ainakin minua joka tapauksessa, kosken kuohuilla tai ilman!

Viimeisimpänä matkasimme vielä Maskuun Härmälän rotkolle. Varsin vaikuttava ilmestys! Retkueemme hurjapäisin kiipesi katselemaan rotkoa ja maisemia ylhäältäpäinkin, mutta itse tyydyin liukkaasta kelistä ja ei-niin-hyvin-kalliokiipeilyyn-soveltuvista kengistä johtuen pysyttelemään maan pinnalla. Pitää kyllä käydä kesäisemmillä keleillä uudelleen paikan päällä!

Blogi on muutaman viikon elänyt vähän hiljaiseloa. Kuvaan kaiken tänne puhelimellani paremman kaluston puutteessa, eikä yli kolme vuotta palvellut samsungini enää ole ihan vedossa. Tähän on kuitenkin toivottavasti pian tulossa muutos, joten eiköhän se motivaatiokin sieltä taas löydy!

Sipulipiirakka - vähän parempi iltapala!

POHJA

200g margariinia

2dl vehnäjauhoja

100g juustoraastetta

TÄYTE

keltasipuli, punasipuli, pätkä purjoa

2dl juustoraastetta

2dl kuohukermaa

1 kananmuna

ripaus mustapippuria

Tämä resepti ei ole omani, vaan googlailun tuloksena päädyin valmistamaan piiraan Olga Temosen sipulipiirakan reseptillä. Kirjasin ylös itse käyttämäni ainekset, joilla tuli aivan todella hyvä piiras! Jos vaan sipuli maistuu, niin tästä ei voi olla tykkäämättä. Pohjassa täysjyväjauhot olisivat varmasti toimineet vehnäjauhoja paremmin, mutta nyt mentiin niillä, mitä kaapista löytyi.

Pelkän mozzarellaraasteen sijaan laitoin joukkoon puolet cheddarraastetta ja alkuperäisestä ohjeesta poiketen maustoin hieman mustapippurilla. Mitään kovin kevyttähän tämä ei kyllä ole, joten ei ehkä ihan jokapäiväiseen ruokavalioon, mutta menee hyvänä vaihteluna raikkaan salaatin kera silloin tällöin!

DIY "puikkosuojus"

Eilen ommellessani miehen yhdelle bändipaidalle uutta elämää hupparin selkämyksessä, muistin idean, joka minun on pitänyt jo pitkään toteuttaa. Olen nähnyt jossain verkkokaupassa/blogissa/facebook-ryhmässä joskus tällaisia itse tehtyjä "puikkosuojuksia", jotka ovat oiva apuväline esimerkiksi silloin, kun neuletyön ottaa jonnekin mukaan. Itse koin näille tarvetta työtä kotona säilyttäessäkin, koska huovutustöissä käsialani on paljon normaalia löysempi ja silmukat näin herkempiä karkaamaan puikoilta.

Yksinkertaisesti tässä on siis kyse kuminauhalla yhdistetyistä pienistä "pusseista", joihin puikkojen päät sujautetaan. Tärkeää on muistaa mitata kuminauha hieman puikkoja lyhyemmäksi, itse ompelin 20cm puikkoihin tarkoitettuun puikkosuojukseen noin 15cm mittaisen kuminauhan. Ja kuten yläkuvasta ilmenee, käy puikkosuojus myös puikkojen säilytykseen.

Osaako joku vinkata, onko tälle jotain muuta nimeä? Googlailun tuloksena en löytänyt yhtäkään juuri tällaista mallia, vaikka jossain vaiheessa näitä mielestäni oli vähän joka puolella. Oisko tälle joku kuvaavampi nimi olemassa?

Superlämpimät huovutetut lapaset

Viime aikaiset pakkaset toimivat mainiona motivaattorina testata muuton yhteydessä hankkimamme pesukoneen huovutusominaisuuksia. Ja on muuten aika pirun hyvä kone siihen hommaan! Tunnin pituisella neljänkympin päivittäispesulla huopumistulos oli juuri sellainen kuin toivoin - tiivis ja tasainen.

Mittasuhteiden hahmottamisessa käytin apuna Novitan ohjetta, jossa näiden omieni tapaan on ranteeseen neulottu resori Isoveljestä ja itse kämmenosa Joki-langasta. Otin heti nämä hyviksi todettuani puikoille uudet, jotka päätyvät valmistuttuaan lämmittämään mieheni käsiä. 

En huomannut tuohon 'ennen'-kuvaan laittaa mitään esinettä tai mittanauhaa kokoa hahmottamaan. En muutenkaan ihan hirveän tarkkaan loppupeleissä mittaillut, mutta peukalon jälkeen käskettiin neuloa 21cm, jonka mittasin neulomalla noin suurinpiirtein 20cm pituisen sukkapuikon verran. Sanoisin, että kokonaispituus näissä oli jotain kolmenkymmenen sentin huitteilla.

Seuraaviin taidankin kokeilla tuota Novitan ohjeessa ollutta kuviointia päälle silmukoimalla, etenkin noissa ohjeen valkoisissa lapasissa se on todella kaunis!

Aurinkoinen Savojärvi

Viikko sitten keskiviikkona lämpömittari huiteli kymmenen pakkasasteen paikkeilla auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Suuntasimme auton nokan kohti Kurjenrahkan kansallispuistoa ja jo tutuksi käynyttä Savojärven kierrosta. Talviaikaan siellä ei ollut vielä tullut käytyä.

Vaikka auringonpaiste jonkin verran lämmittikin, oli suolla käyvä viima todella pureva. Pakkaskeleillä mukavasta ulkoiluretkestä onkin ihan turha haaveilla, mikäli vaatetus ei ole kunnossa. Itselläni on hevosharrastuksen myötä vaatevarasto hyvällä mallilla, mutta miehellä on talvipukeutumisen suhteen vielä hieman parantamisen varaa. 

Maisemat jäisellä suolla olivat aika huikeat! Noin puolet reilun kuuden kilometrin lenkistä kulkee onneksi melko suojassa tuulelta, mutta aukeammilla kohdilla ja järven rannalla viima oli ajoittain lähes sietämätön leudon alkutalven jälkeen. 

Lenkin jälkeen tarkoituksenamme oli perinteisesti jäädä evästämään ja grillaamaan Kurjenpesän grillikatokselle. Unohdimme kuitenkin omat klapit kotiin ja tarjolla olevat olivat niin kosteita, että pienen nuotion sytyttäminen vei turhan kauan aikaa. Päädyimmekin lopulta syömään leivät katoksella ja säästämään makkarat myöhemmäksi. Ensi kerralla omat kuivat puut mukaan!

Savojärven kierros oli näin talviaikaankin todella hyvässä ja helposti kuljettavassa kunnossa. Vesi (jää) tosin näytti olevan todella korkealla, joten kunhan kelit lämpenevät ja jääkerrokset lähtevät sulamaan, ei retkelle välttämättä kannata lähteä kengillä, jotka eivät pidä vettä. Odotan kyllä jo kevättä ja sitä huumaavaa tuoksua, joka suolla silloin on. Jospa tänä keväänä pääsisi vierailemaan muillakin lähialueen soilla!

October socksit polvimittaisina

Sisko pyysi jo hyvissä ajoin ennen joulua toisia polvimittaisia villasukkia edellisten maarioiden kaveriksi, joten pitihän sellaiset pukinkonttiin neuloa. Mitään sen ihmeellisempiä toiveita/vaatimuksia sukkien suhteen ei ollut, joten väriksi valikoitui maanläheinen metsänvihreä ja neulemalliksi minulle mieluinen palmikkokuvio October socks, jonka on suunnitellut Niina Laitinen.

Yläosaan neuloin pientä twistiä (kirjaimellisesti) kierrejoustimella. Lankana on ihan perus seiskaveikka, ja sitä kului noin puolitoista kerää koon 38 polvisukkiin.

Kokonaisuudessaan tämäkin malli oli todella mukava ja nopea neuloa, eikä näyttävyydestään huolimatta vaadi mitään erityisiä neulomistaitoja. Suosittelen palmikkomalleja aloitteleville juuri näitä Niina Laitisen neulemalleja, koska ohjeet ovat todella hyvin tehtyjä, ja koeneulojilla ennen julkaisuja testattuja. Onko teille lukijoilla suositella jotain hyviksi ja helpoiksi/helppolukuisiksi todettuja neulemalleja?

Talven ihmemaa

Kirjoitin jo aiemmin siitä, kuinka olen talvi-ihminen - tai lumi-ihminen. Nyt kun sää on ollut synkeän mustaa jo pidemmän aikaa, lumen tultua huomaan sen taas. Energiaa on aivan eri tavalla eikä valoisaan aikaan malttaisi olla sisällä.

Minun piti tänään lähteä kävelylle katsomaan Kaistarniemen Taidekappelia, mutta reilun tunnin mittaiseksi aikomani lenkki venähti lopulta melkein kolmeen tuntiin. Taidekappelilla kävin toki, mutta tutkailin uusia seutuja hieman muutenkin. Ihan koko aikaa en oikeastaan edes tiennyt, mihin jokainen kulkemani kävelytie johtaisi, mutta takaisin ei tarvinnut kääntyä kertaakaan.

Tällä kertaa pysyttelin kävelyteillä, mutta matkan varrelta tuli bongattua muutamia metsissä kulkevia ulkoilureittejä. Keskustassa asuessa lenkit kävivät nopeasti yksitoikkoisiksi, mutta uskoisin täällä löytyvän ihmeteltävää pitkiksi ajoiksi vuodenaikojen mukaan vaihtuvan luonnon myötä.

Sain ohikulkeneelta koiranulkoiluttajalta myös vinkin pienestä metsäkaistaleesta, jossa alkukeväästä kukkivat pähkinäpensaat! Taisin siinä hämmennyksessä unohtaa kiittää tätä mukavaa rouvaa, mutta ehkä kiitokset löytävät perille tätä kautta. 

Pitkäksi venähtänyt lenkkini päättyi sillan alle - kirjaimellisesti. Viimeisin sattumanvaraisesti valitsemani kävelytie vei Hirvensalon sillan alle saaren puoleiseen päähän. Jos maisemat ovat sillan päältä hienot, ovat ne sitä myös alapuolelta.

Tämän uuden kodin parhaimpia puolia on kyllä tuo sauna. Reippailun jälkeen maistui hyvä ruoka, lämmin sauna, sekä omaa aikaa koko ilta. Mies kotiutuu töistä ennen kymmentä ja taidankin kohta laittaa lettutaikinan valmiiksi jääkaappiin.