sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syyskuun aurinko

Syksy tekee vääjäämättä tuloaan. Puut kellastuvat, lehdet putoilevat tuulen mukaan ja puimurit huristelevat kotikylän raittia ja peltoja. Kävimme äidin kanssa heinäkuun alussa Aneriojärven luontopolulla lenkin varrella ja päätin nyt pitkää viikonloppua kotopuolessa viettäessä vierailla siellä uudelleen. 







Tällä kertaa keli oli aivan ihanan aurinkoinen! Puiden ja pensaiden jo kellertäväksi muuttunut syysasustus pääsi oikeuksiinsa ja syyskorentojen lentelyä oli varsin mukava seurata lintutornilla istuessa.

Jotenkin ihan uskomatonta, että näin kaunis miljöö löytyy aivan kivenheiton päässä vanhempieni luota, enkä ole siellä koskaan ennen tätä kesää käynyt. Toisaalta, kukaan lähipiiristäni ei ole mikään kovin innokas retkeilijäihminen, mitä en toki itsekään aiemmin ollut. Nykyään sitä googlailee kaikenmaailman luontopolkuja ja ulkoilureittejä, kun tietää poistuvansa kotikulmilta. Ehkä kaupungin keskustassa asuminen on vain tehnyt tehtävänsä ja maalainen alkaa kaipaamaan takaisin luonnon helmoihin.







Takaisin kotiin koukkasin peltojen välistä tietä maisemia ihaillen. Täällä asuessaan näitä maisemia ei osannut arvostaa ollenkaan samalla tavalla, tietysti silmä pitemmän päälle tottuu. Nykyään näen täällä potentiaalisen mahdollisuuden hyvinkin omavaraiseen ja luonnonläheisempään elämään - toivottavasti pääsen toteuttamaan visioitani vielä joku päivä!

Illalla odottaisi ratsastustunti ja huomenna olisi jo palattava kaupunkiin. Mihin tämä aika oikein menee?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti