Vuoden viimeinen

Vuoden viimeinen päivä on huomenna. On taas aika luvata asioita, joiden pitäminen unohtuu jo ennen kevään tuloa. On täyttä itsensä huijaamista luvata laihtuvansa 20 kiloa kesään mennessä, jos on tähänkin asti jättänyt lenkillä käymiset muille. Tai luvata syövänsä joka päivä suositellun puoli kiloa kasviksia päivässä, jos ainoa lautaselta tähän mennessä löytynyt vihannes on makkara. 

Minusta mitään mahdottomia ei tarvitse luvatakaan. Miksi kiusata itseään sillä huonon omatunnon fiiliksellä, joka kuitenkin iskee jossain vaiheessa, kun tajuaa lupausten rauenneen. Itse aion luvata syöväni nykyistä vähemmän tehotuotettua lihaa. Lisäksi lupaan harkita ostoksiani yhä tarkemmin ja suosia suomalaista. 

Ruokakaupassa suomalaisuuden suosiminen on melko helppoa - eikä edes merkittävästi kalliimpaa, niinkuin monet tuntuvat ajattelevan. Ensimmäisillä kauppareissuilla aikaa menee hieman normaalia enemmän eri tuotteiden tutkimiseen, mutta suomalaiset tuotteet oppii nopeasti bongaamaan hyllyiltä muiden joukosta. Ei myöskään pidä potea omantunnontuskia siitä, että ostoskorista löytyy intialaisia banaaneja tai hyvää italialaista juustoa - ihan kaikkea ei vain voi ostaa suomalaisena. 

Itse suosin järkevää kierrätystä. Roskat lajitellaan omien resurssien (lue: käytettävissä olevan tilan) mukaan, lasiset säilykepurkit pestään kaappiin jatkokäyttöä varten ja tyhjennetyt viinipullot säästetään äidille mehupulloiksi. Ihan äärimmäisyyksiin asti en tätäkään ole vienyt, mutta kaiken käyttökelpoisen pyrin säästämään, mikäli tiedän sille oikeasti olevan myös jotain käyttöä. Turha kaappien täyttäminen kaikella mahdollisella ei sekään ole järkevää. 

Ihan pienillä valinnoilla ja teoilla voi jo vaikuttaa todella paljon. Toivoisin, että jokainen tämän tekstin lukenut miettisi, pystyisikö itse vaikka kerran kuussa korvaamaan sen broilerisuikalepaketin jollain muulla. Olisiko jokin roskikseen menossa oleva purkki tai purnukka mahdollista säästää jatkokäyttöön sen sijaan, että kahden viikon päästä ostat kaupasta samankokoisen lasipurkin puolet kalliimmalla? Voisiko joskus jättää väliin sen "lempi tv-ohjelman", joka oikeastaan ei ole edes kovin hyvä mutta pakko se on katsoa, ja lähteäkin sen sijaan happihyppelylle?

Elämä on pieniä valintoja, joista muodostaa sinun näköisesi kokonaisuus. Valintoja, jotka heijastuvat etenkin lastesi käytökseen hyvin vahvasti. Millaisen esimerkin sinä haluat näyttää?

September socks

Malli: September socks
Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5

Nämä sukat valmistuivat vähän ennen joulua pukinkonttiin. Malli on ravelrysta ja ainakin minun mielestäni kohtuullisen helppo neuloa. Kunhan oikeat, nurjat ja palmikkotekniikka ovat edes jokseenkin hallussa, saa varmasti sukat aikaiseksi! 

Langan menekkiä en osaa aivan tarkalleen sanoa, mutta näihin noin koon 38 sukkiin riitti mainiosti yksi kerä seiskaveikkaa - ja jäi vielä ylikin. Kaiken kaikkiaan todella kiva malli! Kaunis ja helppo neuloa.

 

Kaunista joulua blogin lukijoille!

Tulin eilen vanhempieni luo.

Viimeisetkin lahjat on kääritty papereihin ja kuusi kannettu sisään.

Kinkku tuli juuri uunista ja aamulla herään aikaisin ratsastamaan.

Toivon teille lukijoille kaunista, rauhallista ja lämmintä joulua!

Nauttikaa, syökää hyvin, rakastakaa.

 

Joulun tienoo Luostarinmäen käsityöläismuseossa

Vierailimme tänään mieheni kanssa molemmat ensi kertaa Turun Luostarinmäen käsityöläismuseossa, jossa tähän aikaan vuodesta on osa tiloista avoinna esitellen entisaikojen joulunviettoa. Luostarinmäki on ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 Turun palosta tuhoutumattomana sijaintinsa ansiosta.

Alueella on yli kolmekymmentä puutaloa, jotka ovat säilyneet alkuperäisillä paikoillaan. Taloihin on sisustettu verstaita sekä koteja, ja paikalla on etenkin kesäisin käsityöläisiä, valvojia ja oppaita, jotka ovat pukeutuneet ajanmukaisesti.

Keli Turussa ei valitettavasti ole kovin jouluinen, joten iltapäivään sijoittuneen vierailumme aikana alkoi olla jo melko hämärää. "Muurarin kodissa" vietimmekin mukavan tovin jutustellen paikalla olleen oppaan kanssa talon sisustuksen lisäksi kynttilöistä ja päreistä. Itse en ainakaan tiennyt kynttilöiden olleen tuolloin käyttötavaran sijaan luksusta - tai että valaisuun käytetyt päreet paloivat vain viidentoista minuutin ajan. 

Museon henkilökunta on selvästi todella asiantuntevaa ja myös ystävällistä. Kaikki rakennuksissa olleet ihmiset ottivat kävijät hymyillen vastaan ja vastasivat kysymyksiin aikailematta. Ruuhka-aikoina tähän ei tietenkään ymmärrettävästi ole jokaisen kävijän kohdalla yksinkertaisesti aikaa, mutta näin hiljaisempina hetkinä kannattaa museokäynnistä ottaa kaikki irti, kun vielä on joku näitä asioita jakamassa!

Lippu museoon maksoi aikuiselta kuusi euroa, mikä on mielestäni pieni hinta siitä, mitä kaikkea ainutkertaista alueella pääsee näkemään. Tämä osa-alue suomalaista historiaa on pikkuhiljaa katoamassa kehittyvän tekniikan jalkoihin, joten on ihan paikoillaan välillä muistuttaa mieleen, mistä kaikki on lähtenyt. 

Käsityöläismuseoon täytynee palata uudemman kerran kesällä, kun alue on vehreimmillään ja verstaat täynnä käsityöläisiä. Oletko sinä jo vieraillut Luostarinmäellä?

Kiitos Suomesta

Olemme miehen kanssa viettäneet 99-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivää melko perinteisin menoin kotosalla. Päivä on pitänyt sisällään Tuntemattoman sotilaan (tietenkin!), kahvittelua, hyvää ruokaa, hieman ulkoilua ja saunomista. Tällä hetkellä istumme sohvalla television ääressä Linnan juhlia katsellen. 

Pöytään katettiin tänään pitkään hautunutta karjalanpaistia perunakukkakaalimuusin kera, ja jälkiruuaksi väsäsin hedelmäsalaatin lisänään kanelilla maustettua kermavaahtoa. Ei siis mitään kovin kummallista, mutta sellaista ruokaa, josta me molemmat pidämme. Karjalanpaisti on yksi niistä liharuuista, joista en riistan lisäksi olisi valmis kokonaan luopumaan, vaikka muuten lihan jättäisinkin.

Toivottavasti teidän itsenäisyyspäivänne on sujunut rauhallisissa merkeissä!
Jos voisin, haluaisin henkilökohtaisesti kiittää jokaista itsensä Suomen itsenäisyyden puolesta likoon laittanutta miestä ja naista - sekä hevostyttönä etenkin kansallisrotuamme suomenhevosta, jota ilman sodankäynti olisi ollut todella erilaista. Kiitos Suomesta.

Takaisinheitto syksyiselle Aneriojärvelle

Muutto uuteen kotiin on nyt onnistuneesti suoritettu, ja on aika palata bloginkin suhteen niin sanotusti ruotuun. Vaikka varmasti tulenkin täältä uudesta asunnosta jonkinlaisen postauksen tekemään, ei sen aika ole vielä. Vasta tänään on saatu kaikki laatikot purettua, mutta monet tavarat etsivät vielä paikkaansa.

Kun valkoinen talvi ainakin Turussa antaa vielä odottaa itseään, ajattelin tähän väliin julkaista jo reilun kuukauden vanhat kuvat Aneriojärven luontopolulta kotikonnuiltani. Maisemat olivat tuolloin syksyisen kauniit, mutta valmiiksi läpikäydyt kuvat ovat jostain syystä silti jääneet kansioon pölyttymään.

Kävimme mieheni kanssa juuri ennen kuukauden takaista Lapin reissuani vanhempieni luona vaihtamassa talvirenkaat. Kotimatkalla päätimme poiketa tälle lyhyelle luontopolulle ja lintutornille, koska mies ei ollut siellä vielä koskaan päässyt käymään.

Luontopolun pitkokset eivät alkukesästäkään olleet mitenkään erityisen hyvässä kunnossa, mutta nyt askeleitaan sai kyllä katsoa vielä tarkemmin. Toivottavasti joku käy keväällä korjaamassa pitkokset turvallisiksi!

Onko joku käynyt Kuhankuonolla tai muilla lähialueen pitkospuureiteillä pakkasten tultua? Jos on, niin missä kunnossa reitit ovat olleet?

Marraskuinen Kuuvannokka

Kesällä Kuuvannokassa tuli käytyä useammankin kerran fillarilenkeillä eväiden kera, mutta nyt on ollut hieman taukoa, kun pyöräkin on saanut ansaitun lomansa. Harmaan marraskuun iltapäivän ratoksi päätimme kuitenkin lähteä katsomaan, ovatko rantakalliot liian liukkaat maisemien katseluun.

Parkkipaikalta rantaa kohti kävellessämme hieman meitä edempänä tielle loikkasi metsäkauris, joka jäi hetkeksi katselemaan suuntaamme keskelle tietä ennenkuin loikkasi piiloon. Vaikka pidän hirvieläimistä erityisen paljon lautasella, on niiden kohtaaminen luonnossa myös aina mukavaa. Jokin noissa sarvipäissä vaan kiehtoo!

Rantakalliot olivat sataneesta vedestä hieman niljaisen liukkaat, mutta kaiken lumen ja jään jo sulattua pääsi siellä kuitenkin helposti kulkemaan. Jos uskoisin edellisiin ja tuleviin elämiin, ei varmasti olisi epäilystäkään siitä, ettenkö olisi edellisessä elämässä ollut merimies. En ihan heti keksi mitään muuta asiaa, jonka äärellä mieli rauhoittuisi samoin kuin meren läheisyydessä.

Yhtäkään ihmistä emme tällä kertaa nähneet - mitä en toisaalta ihmettele. Kuuvannokka tuskin kuuluu kovinkaan monella niihin kohteisiin, joissa vierailtaisiin tähän aikaan vuodesta.

Kallioilla haahuiltuamme päätimme poiketa kotimatkalla vielä Honkapirtillä kahvilla. Omistajanvaihdoksen jälkeen en olekaan siellä vieraillut, joten oikein ei tiennyt mitä odottaa. Omenapiirakka oli kuitenkin minun makuuni oikeinkin hyvää ja kahvikin erinomaista, joten ei valittamista! Täytynee kesälläkin parkkeerata pyörä pirtin pihaan.

Viikon päästä meillä on muutto tavaroiden siirron osalta täydessä käynnissä - nyt alkaa jo vähän jännittää! Onneksi matka on kuitenkin lyhyt.

Missä te ulkoilette mieluiten talvisin?