lauantai 22. lokakuuta 2016

Torholan luola Karkalinniemessä



Lohjan Karkalinniemessä sijaitsee Suomen suurin kalkkikiviluola, Torholan luola. Luolalle on oma parkkipaikkansa muutama kilometri ennen Karkalin luonnonpuiston parkkipaikkaa.

Parkkipaikalta lähtevä viitoitettu polku vie pienen matkan päähän opastetaululle, josta oikealle lähtee jyrkästi laskeutuva lyhyt polku, joka kiertää takaisin parkkialueen lähelle. Itse luolan suuaukkoa ei ollut merkitty sen kummallisemmin, ja mekin meinasimme sen kokonaan sivuuttaa. Luola onkin opastetaululta heti vasemmalla, oikealle vievä polku vaan näyttää helposti kutsuvammalta. Emme todellakaan olleet ainoat, jotka lähtivät sieltä etsimään luolaa.






Meillä ei ollut matkassa mitään sen kummallisempia varusteita, kun pääkohteenamme oli luontopolku Karkalissa. Luolan suuaukko on kuitenkin sen verran avara, että niin sanottuun Torholan eteiseen pääsee helposti katselemaan. Mikäli mielii tutustua luolaan hieman syvemmin, kannattaa lukaista ensin ainakin tämä Retkipaikan juttu aiheesta!

Tällaisiin kohteisiin tutustuessa on aina oltava varovainen, enkä missään nimessä suosittele lähtemään näihin kohteisiin yksin, mikäli mielii tehdä tarkempaa tuttavuutta. Ehdottomasti kuitenkin näkemisen arvoinen paikka - vaikka juuri samalla matkalla, kun käy patikoimassa Karkalin luonnonpuistossa!





maanantai 17. lokakuuta 2016

Aurinkoa harmauden keskelle



Aurinko on ainakin Turussa loistanut poissaolollaan ja harmaus on vallannut koko kaupungin. Tässä kohtaa onkin hyvä palata reilun viikon takaisiin aurinkoisiin kuviin Ruissalosta. Lintutorniretkellä kävimme kävelemässä myös Kansanpuiston maisemissa, kun keli kerran oli niin mainio. Kartanon laitumella myös hevoset selvästi nauttivat auringonpaisteesta.

Ruissalon maisemiin ei varmasti kyllästy ikinä kelistä riippumatta, mutta onhan miljöö tietysti parhaimmillaan aurinkoisina, lämpiminä päivinä. Useimmiten olen tuolla ollut fillarin kanssa, mutta kyllähän sitä kävellen keskittyy maisemiin ihan eri tavalla. 









Saa nähdä, tuleeko tällaisia aurinkoisia päiviä vielä tälle syksylle - toivotaan ainakin niin! Nyt kun hämäräkin tulee niin aikaisin, toivoisi päivien olevan valoisia. 

Viikonloppuna suuntaan Lappiin, joten blogissakin tullaan näkemään hieman erilaista maisemaa. Katsotaan ehdinkö ennen lähtöä julkaista ja ajastaa tänne jotakin, sillä läppärin ajattelin jättää kotiin. 








tiistai 11. lokakuuta 2016

Pilvisenä sunnuntaina Karkalin luonnonpuistossa



Olimme merkinneet perheen naisväen - eli äitini, siskoni ja siskontyttöjen - kanssa jo jokin aika sitten viime sunnuntain kohdalle kalenteriin retken Karkalin luonnonpuistoon Lohjalle. Aamu valkeni tihkusateisena ja harmaana, mutta emme antaneet sen häiritä. Sade loppuikin jo ennen lähtöämme ja keli pysyi pitkin päivää poutaisena.

Karkaliin ei vanhempieni luota ole matkaa kuin reilun puolen tunnin verran, mutta ikinä aiemmin ei ole tullut siellä itse vierailtua. 










Karkalin luonnonpuisto on kooltaan yhden neliökilometrin ja sijaitsee Uudellamaalla Lohjanjärveen työntyvän Karkalinniemen päässä. Reitti kiertääkin osittain aivan läheltä rantaa. Me kävelimme koko luonnonpuiston kiertävän, noin kuuden kilometrin pituisen lenkin. Alkupäässä on valittavissa myös lyhyempiä reittejä, jotka ovat helppokulkuisia ja soveltuvat hyvin myös pienemmille lapsille. Tälle pisimmälle reitille en kovin pienten lasten kanssa lähtisi, koska reitti ylittää muutaman mäen, joiden kohdalla maasto on hieman haastavampaa. 

Suurimmaksi osaksi reitti kulki metsäpolkuja pitkin, mutta osittain myös pitkoksilla. Joissain kohdin pitkokset olivat todella vinossa ja melko suurilla väleillä, ja askeltensa asetteluun olikin syytä kiinnittää huomiota. Yleisesti ottaen reitti oli kuitenkin oikein hyvässä kunnossa.










Päätimme jo heti, että Karkaliin on palattava keväällä, kun vuokot ovat kukassaan. Syksyinen ruska ei ehkä ainakaan juuri nyt päässyt aivan oikeuksiinsa, sillä suurin osa lehdistä oli jo maassa. Maisemaa värittivät tällä hetkellä lähinnä pähkinäpensaat, joita olikin kyllä paljon.

Luonnonpuisto on lähes pelkkää metsää, mutta alueella on myös suota. Reitti kiersi ilmeisesti suoalueet ainakin miltei kokonaan, koska ainakaan itse en huomannut kuin yhdessä kohdin hieman soisemman näköistä maastoa. 

Kotimatkalla poikkesimme myös matkan varrella olevalla Torholan suolla, josta teen oman postauksensa. Pakollinen kahvipysähdys tehtiin tietysti myös Nummi-Pusulan Kasvihuoneilmiöllä - ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka, josta löytyy suurinpiirtein ihan kaikkea!








torstai 6. lokakuuta 2016

Marjaniemen lintutornilla


Syksyn ruskan värit lienevät nyt kauneimmillaan täällä Turun seudulla. Teimme eilen pienen "ruskaretken" Ruissaloon ja kävimme samalla etsimässä Marjaniemen lintutornin. En ole ihan varma, onko tornille olemassa joku suora viitoitettu reitti, sillä itse löysimme sen vähän sattumalta.

Hyvänä vihjeenä löytämiseen lienee se, että etsii Marjaniemen korkeimman kohdan. Lähdimme itse alunperin kiipeämään kalliolle vain siinä mielessä, että katsotaan näkyykö sen laelta maisemia kauemmas. No, tornin löydyttyä kyllä näkyi!








Hyytävä tuuli teki torniin kiipeämisestä etenkin hieman korkeanpaikankammoiselle miehelle jännittävän suoritteen, mutta ylös päästiin lopulta kumpainenkin. Tornin laelta aukeaa maisemat niin keskustan ylle kuin Airiston ulapallekin. Ja näkyy sieltä toki myös Naantalin telakalle. Lintuja ei juurikaan lähistöllä näkynyt, mutta tämä torni onkin kuuleman mukaan sopivampi juuri maisemien ihailuun.

Joku ehkä muistaa Vares-elokuvista Uhkapelimerkin, jossa Sole Sulaveden ruumis löydetään lintutornista. Se torni on juurikin tämä. Tornin juurella ei voinut olla miettimättä sitä, millainen homma on ollut kantaa kaikki kuvausvälineet mäelle!

Ihan ehdottomasti tutustumisen arvonen paikka, maisemat ovat kiipeämisen arvoiset!