keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Varför Paris vi har ju Åbo

Eilen 3.11. Turussa - ja varmasta monessa muussakin paikassa - nähtiin todella komea auringonlasku. Itse ainakaan en tällaisia juuri muista näkeneeni! Kun siihen yhdistää vielä joen, laivoja ja itselleni jostain syystä hyvin rakkaaksi käyneen Turku Energian tornin, on maisema täydellinen.

Jo edellispäivän auringonlasku näytti sisätiloista katsottuna niin mahtavalta, että eilen oli pakko jalkautua ulkoilmaan muutaman kivan kuvan toivossa. Itse olen näihin ihan mahdottoman tyytyväinen! Omaksi iloksi (ja toistaiseksi vain puhelimen kameralla) näitä tulee näpsittyä, mutta jos tulevaisuudessa vaan kiinnostus ja rahkeet riittää, niin luultavasti jonkinnäköinen kamera tulee kyllä hankittua harrastuskäyttöön.













maanantai 2. marraskuuta 2015

Pääkallolapaset kirjoneuleena

Viime vuonna näihin aikoihin valmistui tummanharmaat villasukat, joiden varsissa oli pääkalloja. Nyt tuli vastaan taas se aika vuodesta, hyvän ystävän synttärit! Tällä kertaa vuosia tuli mittariin pyöreät kolmekymmentä, ja päätinkin terveyshenkiseen lahjaan lisäksi neuloa lapaset samalla kuosilla, jota viime vuonna käytin lahjasukissa. 

Olen muistaakseni tuon kuosin kopioinut internetistä jostain, mutta enpä nyt tietenkään ruutupiirrosta siitä tähän hätään löytänyt. Jos se jotakuta kiinnostaa, voin napata kuvan omasta vihostani ja liittää tähän myöhemmin.

Joka tapauksessa, lankana käytin Novitan seiskaveikkaa ja perustana tätä Novitan peruslapasen ohjetta. Lahjansaaja on mies, joten käytin noita ohjeessa annettuja silmukkamääriä ja muutoin mallailin sitten tekemällä omaan käteen vähän reilut - senttejä en ruvennut mittailemaan sen kummemmin. Todella nopeatekoiset, suosittelen!



sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Love you, autumn.

Muutaman sateisen päivän jälkeen tekee mieli palata hieman taaksepäin aurinkoisiin päiviin. Tulkoon niitä vielä lisää, eihän tämän nyt vielä pitänyt pelkäksi vesisateeksi muuttua!







keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Kun saapuu syys

Aurinkoisten syyspäivien illat ovat aivan mahtavia. Etenkin, kun siihen auringonlaskun aikaan yhdistää vielä meren ja Ruissalon, ei voi kuin nauttia.

Käytiin jo aiemmin, muutama viikko sitten, hakemassa Rantapromenadin varrelta kaupungin istuttamia auringonkukkia kotiin maljakkoon. Kukat ehtivät kuihtua, joten ei muuta kuin uudelle hakumatkalle - nyt kun niitä vielä on! Meiltä ei tuohon Rantapromenadille ole kuin viitisen kilometriä, joka taittuu fillarilla ihan hetkessä.

Ajoitettiin lähtö tuohon auringonlaskun aikoihin ja samalla ruotsinristeilijöiden satamaan paluuseen. Kahvia termariin mukaan, niin oikein mielelläänhän noissa maisemissa tuossa laiturilla sen hetken istuskeli.





Lyhyen hetken ajan tuntui kuin koko taivas ja sitä myöten myös meri olisivat värjäytyneet kauttaaltaan vaaleanpunaisiksi. Kuviin tuota hetkeä on jokseenkin hankala taltioida, mutta aika mukavia räpsyjä rantsusta kyllä tarttui puhelimen muistikortille!

Loppuviikolle ollaan kaavailtu retkeä Salon syysmarkkinoille, mutta se on vielä vähän auki. Itselläni on melko flunssainen olo ja täytyisi selvittää, olisiko mahdollista saada lainaan auto vai pitäisikö lähteä bussilla. Hauskahan tuolla olisi kyllä muutaman vuoden tauon jälkeen käydä!




tiistai 22. syyskuuta 2015

Kotitekoiset karjalanpiirakat

Jostain syystä oon aina ajatellut, että karjalanpiirakoiden tekeminen kotona on suunnilleen ydinfysiikkaa ja vaatii ihan älyttömästi. Kuinka väärässä sitä voikaan olla! Jos riisipuuron tekeminen on tuttu juttu, ei tässä oikeastaan voi epäonnistua - puuron polttaminen pohjaan lienee se todennäköisin moka.





Karjalanpiirakat

3½ dl ruisjauhoja
½ dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä

Täytteeksi litran riisipuuro paketin ohjeen mukaan!

Tarkempi ohje piirakoiden valmistukseen löytyy täältä! Ohjeesta poiketen en kaulinut kerralla koko taikinaa, vaan yhden kuoren kerrallaan ja täytin sen samantien. Ja no, oikeastaan en kyllä edes kaulinut taikinaa, vaan ensimmäisen kuoren jälkeen totesin paremmaksi käyttää ihan vain käsiä. Käsitellessä taikinaa ihan vain sormin huomasi heti, mikäli jokin kohta jäi kiinni pöytään ja kuori oli näin vaarassa revetä. Tein yhden pellillisen semmosia "normaalikokoisia" (9 kpl) ja toisen pienempiä, ns. coctailpiirakoita (14 kpl).

Puuroa mulla jäi yli ehkä desin verran, joten aika hyvin natsaa kohdilleen tuo kuoriohje litran puuroon. Lisäksi tuolta kommenteista bongasin, että piirakat kannattaa uunista tullessa voidella. Sulatin pienen määrän leivontamargariinia, ja sipaisin sitä kevyesti kypsien piirakoiden päälle pullasudilla.

Lisukkeeksi piti tietysti valmistaa munavoita! Siihen "perinteiseen versioon" taitaa tulla nimenmukaisesti ihan vain murskattua kananmunaa ja voita, mutta äiti vinkkas alkukesästä miehen valmistujaisten alla vähän kevyemmästä versiosta. Mun munavoihin tuleekin siis kananmunia, ihan perusmargariinia ja raejuustoa. Törkeen hyvä! Vielä jos sattuis olemaan vaikka tuoretta ruohosipulia, niin se sopis tuohon aika mainiosti joukkoon.





Onko teillä tullut tällaisia positiivisia "keittiöylläreitä",
että jonkin valmistaminen onkin luultua paljon helpompaa?

maanantai 21. syyskuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt...

...löydät hyvin todennäköisesti saalista!

Mä olen asunut Turussa neljä ja puoli vuotta, enkä ennen tätä ole jostain syystä edes ajatellut, että voisin käydä marjametsällä kotikaupungissa. Tähän asti pakkasmarjat on kerätty lapsuuskylän lähistöltä tai ostettu torilta. Kuitenkin - fillari alle ja tunti polkemista, niin taivas aukeaa! Metsä täynnä mustikoita, puolukoita ja sieniäkin pikkaisen.






Ollaan nyt käyty metsässä kahdesti, ja mielellään oisin sinne vieläkin mennyt puskiin kykkimään. Meillä vaan ei tällä hetkellä ole käytettävissä kuin pakastelokero, joka alkaa olla ääriään myöten täynnä. Näistä nytkin kerätyistä on osa pakko kuskata äidin pakastimeen, että voi joskus ostaa sen hätävarapakastepitsankin kotiin.

Koska tähän metsäretkeen matkoineen päivineen menee useampi tunti, on oikeastaan paras hetki se, kun ollaan kiivetty mäen päälle hirvikärpäsiä pakoon ja kaivettu repuista termari ja eväät. Miten kaikki maistuukaan niiiin paljon paremmalta ulkoilmassa! Noissa olosuhteissa varmaan inhokitkin maistuisivat ihan luksukselta.





Kotimatkalle ollaan lähdetty molemmilla kerroilla hieman ennen auringonlaskua, kun on vielä valoisaa ja maisemat huikeat. Oon kovin koittanut tolle miehelle puhua, että vois sekin hommata ensi keväänä vähän paremman pyörän, tällä hetkellä kun matkat taittuvat hänen osaltaan kolmivaihteisella naistenpyörällä, joka nyt ei välttämättä ole enää ihan parhaimmillaan.

Mulla ainakin kyllä pääsi fillarointikärpänen puraisemaan oikein kunnolla uuden pyörän hankinnan myötä. Oon tosi huono kuitenkaan lähtemään mihinkään pidemmille reissuille yksin, ja kavereiden kanssakin on hieman hankalaa saada aikatauluja natsaamaan niin, että ois mahdollista lähteä esimerkiksi koko päivän reissulle. Jos sitten ensi vuonna!


Oletteko te käyneet marja- tai sienimetsissä?

torstai 17. syyskuuta 2015

Huovutettuihin tossuihin nahkapohjalliset

No mutta! Moro!

Ja sori. Viikon-parin mittaiseksi kaavailtu blogiloma venähti salakavalasti kahteen kuukauteen. Tänään on kuitenkin hyvä päivä palata takaisin blogosfääriin! Loppukesä on pitänyt sisällään vaikka ja mitä - palataan niihin mahdollisesti myöhemmissä postauksissa - mutta aloitetaan tämä homma taas palaamalla hieman vanhoihin juttuihin ja niiden saattamiseen täydelliseksi.

Muistatteko, kun kirjoitin näistä huovutetuista tossuista? Pääsin lopultakin toteuttamaan visioni ja pidentämään tossujen käyttöikää sekä suojaamaan arkaa valkoista väriä, kun löysin kangaskaupan nahkapalalaarista sopivan pienen kaitaleen ohutta, notkeaa nahkaa.




Tossuthan tarvitsivat siis pohjat. Asettelin sirot kesäkengät sopivasti nahkapalan päälle, ja piirsin pohjien ääriviivat nahan "nurjalle puolelle". Vapaalla kädellä hieman muotojen parantelua, ja pohjallisten leikkuu irti. Muistathan tässä vaiheessa huomioida, ettet tee kahta saman jalan pohjallista, jos käytät mallina vain toista kenkää!

Pohjallisten kiinnittäminen olisi jälkikäteen ajateltuna onnistunut varmasti kaikkein helpoiten vetäisemällä tossun jalkaan, pohjalliseen nurjalle hieman liimaa ja astumalla pohjallisen päälle oikeaan kohtaan, jolloin se liimaantuisi kevyesti paikoilleen oikeaan kohtaan. Itse menin hieman vaikeamman kautta. Kiinnittämisvaihetta varten sujautin kesäkengät sisälle huovutettuihin tossuihin, ja yksinkertaisesti mallasin pohjallisen silmämääräisesti oikeaan kohtaan ja aloin kiinnittää.




Käytin pohjallisten kiinnittämiseen ihan tavallista ompelulankaa kaksinkertaisena. Karhulanka olisi tässä varmasti omiaan, mutta itseltäni ei sitä juuri nyt löytynyt. Joku näppärä olisi voinut pykätä reunaan jotain kauniita koristepistoja, mutta itse harsin vain menemään. Tuskinpa noita kukaan muu kauheasti katselee!


Ensi alkuun kiinnittämistä aloitellessani olin aivan varma, että nyt näiden kanssa mennään metsään ja rytinällä, mutta lopputulos on kyllä - vaikka itse sanonkin - aika lähellä täydellistä! Kaikkein kauneimmissa unissani nahkapohjat olisivat kyllä olleet hieman tummemman ruskeat tai jopa mustat sävy sävyyn nappien kanssa, mutta toisaalta valkoisten tossujen "freesiys" säilyy kivasti vaaleiden pohjien kanssa. Kuvan nähtyään ystävä kyllä totesi pohjallisten näyttävän jalkapohjilta...
Sen lisäksi, että nuo pohjalliset tosiaan lisäävät käyttöikää ja suojaavat arkaa väriä, toimivat ne myös loistavasti liukuesteenä. Itsessään huovutettu pinta saattaa lattiamateriaalista riippuen olla hyvinkin liukas, mutta tuo nahka pitää mainiosti vähän liukkaammallakin parketilla! Suosittelenkin näitä siis käytettäviksi etenkin lasten ja vanhusten tossuihin.

Novitan Joki-langasta on nyt syksylle tullut varsin mukava värikartta, ja suunnitelmissa olisikin huovuttaa toisetkin tossut ja ehkä lapasetkin itselleni. Näihin tossuihin jäi ainakin hieman vielä fiksaamista, ja toisaalta haluaisin kokeilla myös tehdä vartta vähän pidemmäksi sekä huovuttaen että neuloen. Saas nähdä, mitä syksy ja talvi tuo tullessaan neuloosirintamalla!

Tällä hetkellä puikoilla on tulossa maarianeulepolvisukkaa ja tilauksessa on ainakin taaperokokoisia sukkia. Lisäksi löysin myös niiiin kivan neulemallin ja seiskaveikan sysvärit ovat niiiin kivoja, että mun on ehkä pakko myös tehtailla itselleni toiset polvisukat. Ja hyväntekeväisyyteenkin vois muutaman parin neuloa ja ja ja!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Bää!


Palataan vielä  Ruissaloon. Tällä kertaa rokin sijaan lampaisiin! Jos mulla ois resurssit kohdillaan, pitäisin jotain maailman suurinta lammasfarmia. En kestä! Jos jo aikuiset lampaat aiheuttavat ihan mahdottoman söpöyskohtauksen, niin mites nämä pikkukaritsat sitten?

Oli pakko muutamana päivänä ennen rokkia fillaroida Ruissaloon ihan vaan näiden kavereiden takia. Onneksi rokki on kohta kerätty kokonaisuudessaan pois, ja voin etsiä tieni näiden luo uudelleen. Ihan mahtavia tyyppejä! Bää!











keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Rakkauden Ruisrock!



Arvoin tämän vuoden Ruisrockiin lähtemistä to-del-la pitkään, ihan viime metreille saakka. Alunperin olin menossa perjantaina, mutta sen ajatuksen hylättyäni olin jo valmis katkaisemaan vuonna 2002 alkaneen putken. Kuitenkin, lauantain vastaisena yönä - ehkä ihan pienessä hiprakassa - ostin lipun sunnuntaille. Neljästoista Ruissi putkeen, pakko mennä!





Ja kyllä muuten kannatti. En etukäteen odottanut oikeastaan mitään muuta kuin Pariisin Kevättä, mutta ehkä juuri siksi tästä tulikin paras festari hetkeen. Samuli Edelmann oli aivan huikea, uusi brittituttavuus Foals sopi Rantalavalle Gracen ohi lipuessa paremmin kuin mikään muu ja kelikin oli aivan mahtava. Tällä hetkellä ikkunan takana sataa ja salamoi...

Tuttuja oli kuuleman mukaan liikenteessä useampikin, mutta bongaamaan onnistuin vain pari. Liekö muut sitten viihtyneet enemmän kaljatuoppien ääressä kuin lavojen edessä. Ensi vuonna bailaankin sitten jo viidettätoista Ruissia putkeen! Enkä muuten jahkaile lippujen oston kanssa ihan näin pitkään. 









tiistai 23. kesäkuuta 2015

Keskikesän ja valon juhla

Juhannus, oli ja meni. Talouden miespuolinen osapuoli vietti juhannuksen Kalajoen juhannusfestareilla töiden merkeissä, joten lähdin itse vanhempien luo landelle muutamaksi päiväksi viettämään melko perinteistä juhannusta.

Juhannusviikonloppu piti sisällään grillaamista, saunomista, kyläilyä, kokolla käymisen ja kahdet lavatanssit. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta ehdottomasti mukavampaa kuin juhannuksen viettäminen kaupungissa. Juhannustansseissa on tottunut siihen, että lava on täynnä ihmisiä, eikä tanssimisesta meinaa tulla yhtään mitään. Näin ei kuitenkaan ollut tänä vuonna, vaan tilaa oli sekä perjantaina että lauantaina ihan mukavasti. 

Maalla oli mukavaa, mutta onhan se vaan mukava olla taas takaisin kotona Turussakin. Saa nähdä tuleeko nyt enemmän vietettyä viikonloppuja muutenkin vanhempien luona, kun mies tosiaan on miltei joka viikonloppu festarihommissa.







tiistai 16. kesäkuuta 2015

Turun rautatieasema 15062015 klo 23.45



Rautatieasemissa on sitä jotain. Etenkin iltahämärissä. Lähtöhetkien haikeus, mutta samalla kotiinpaluun riemu. Toiset kulkevat asemien läpi päivittäin ajattelematta asiaa sen kummemmin, toiset eivät ole ikinä astuneetkaan junaan. Sitten on meitä, jotka käymme siellä sillointällöin muuten vain. 

Junat eivät niinkään itseäni kiinnosta - vaikka onhan vanhoissa pikajunissa omanlaistansa estetiikkaa. Tyhjät asemat ovat kiehtovampia. Kokkolan rautatieasemassa oli jotain taikaa. Asuin vieraassa kaupungissa, josta en tuntenut silloisen poikaystävän lisäksi oikeastaan ketään. Rautatieasema oli kuitenkin tuttu. Rautatieasema oli ensimmäinen kosketukseni koko kaupunkiin, ja pidin paikasta siitä lähtien. 








Onko teillä joitain paikkoja, jotka vain tuntuvat omilta tai aiheuttavat voimakkaita tuntemuksia kaupungista huolimatta?

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Turku Airshow 2015

Tarkoitus oli palailla kesäisillä Kuhankuono-kuvilla, mutta noh. Eihän sinne sitten sellaisella sateella ja tuulella, kuin sunnuntaina oli, tullut lähdettyä. Auto kuitenkin oli käytettävissä, joten päädyttiin lentokentälle katsomaan Turku Airshowta. Ja kyllä muuten kannatti! Olihan aika hienoa kuulla se hornetin jylinä ihan livenä.






Päädyttiin Moision koulun parkkipaikalle, kun ei viitsitty reilun kolmenkympin hintaista lippua alueelle kuitenkaan maksaa. Oishan tietty ollut ihan hienoa päästä koneita lähempääkin katsomaan, mut kyllä nyt toistaiseksi riitti jo se näytöslentojenkin ihaileminen.

Sunnuntain "pääesiintyjä", taitolentoryhmä Turkish Stars, missattiin täpärästi kun etsittiin sopivaa paikkaa katselulle. Autossa istuen ehdittiin kyllä vilaukselta koneet näkemään. Mulle ehkä suurimman vaikutuksen teki suomalainen taitolentoryhmä Midnight Hawks. Niitä ois kattonu pidempäänkin!








Sais kyllä kelit jo lämmetä. Mitään hellekesää en henkilökohtaisesti toivo, mutta kunhan nyt vähän tuulet tyyntyis ja sateet vaimenis. Ehkä sitten juhannuksen jälkeen...